Asuminen 19,54
Harrastukset 39
Ruoka 259,64
Auto 161,73
Muut 183,87
Yhteensä 663,78 euroa.
Kokonaisuus hyvin budjetin raameissa.
Asumisen kulut sähkölaskua ja lainan korkoa. Harrastuksiin kuntosalin maksu.
Ruoka vähän yli omasta 250 euron budjetistaan, koska ostin hyvistä tarjouksista paljon käyttämiäni juttuja kaapit täyteen. Ruokakuluista 67,10 euroa meni ravintoloihin: 3 ruokalajin illallinen hyvässä seurassa ja pari lounasta.
Auton kuluissa on normaali tankkaus ja vakuutusmaksut. Olen pyöräillyt sen mitä säät on olleet mukavuusalueella ja bensaa on tankissa vielä sen verran paljon, että kesäkuun saatan pärjätä kokonaan ilman tankkausta, jos sama tahti jatkuu.
Muissa kuluissa vakuutuksia ja nettimaksu.
Ei edelleenkään mitään tavara/esine/vaate yms. "materiahankintoja". Olen ylipäätään koko alku vuoden aikana ostanut vain kuorihousut, merinovillahousut ja 2 pokkaria. Mielenkiintoista nähdä miten pitkälle loppuvuoteen selviän ilman mitään tämän osaston hankintoja. Älä osta mitään -vuosi olis aika kova juttu :)
keskiviikko 31. toukokuuta 2017
keskiviikko 17. toukokuuta 2017
Töitä vai ei
Töitä vai ei? Vähän ristiriitaiset fiilikset aiheeseen. Toisinaan olen hyvinkin kypsynyt työhön ja haaveilen vain siitä päivästä, kun säästöjä on tarpeeksi ja voin tehdä mitä tahdon. Työelämän syrjässä kiinni olemisessa on kuitenkin omat etunsakin.
Tällä hetkellä mulla on puhelinetu. Ei puhelinlaskuja ja laitteen hajotessa saan työnantajalta uuden viimeisintä villitystä olevan mallin.
Työterveyshuolto on omalla työpaikalla tosi hyvin järjestetty ja on sitä kattavampaa mallia. Lääkäriin pääsee ilmaiseksi heti kun tarvii.
Liikuntasetelit. Olen pahemman luokan urheiluhullu ja liikuntafriikki ja mulla ei oikeastaan ole muita harrastuksia. Tällä hetkellä saan kustannettua näistä harrastuksista ison osan liikuntaseteleillä. Työelämän ulkopuolella kaikki menisi omasta pussista.
Henkilökunta-alennukset. Alennus on aina alennus. Työn kautta saan ostettua tiettyjä pakollisia juttuja halvemmalla.
Näiden perusteella olen koko ajan enemmän pyöritellyt laskelmissani vaihtoehtona työnteon vähentämistä. Jostain blogista (linkittäisin tähän, jos vaan muistaisin ja löytäisin mistä EDIT: löysin! http://rijnswand.blogspot.fi/2017/04/verotus-kannustaa-osa-aikaisuuteen.html) näin vasta havainnollistavat laskelmat verotuksen progressiosta. Jos työskentelisin 1,5 päivää viikossa, työstä ei menisi veroja lähes ollenkaan! Tämäkin puoltaa sitä ajatusta, että mieluusti ehkä pysyn sittenkin vähän työelämän syrjässä kiinni.
Tämän hetkisenä tavoitteena on säästää n. 10 vuotta "raivolla" ja kun 200 000 euroa sijoitussalkussa on täynnä, höllätä työntekoa esim. 4 päiväiseen työviikkoon. Seuraavana etappina on 300 000 euroa pienemmällä kuukausittaisella säästösummalla ja sen jälkeen voisinkin jättäytyä tekemään sitä keskimäärin 1,5 päivää viikossa. Tässä vaiheessa ikää mulla olis noin 53 vuotta.
Tuo 300 000 on itselleni sellainen piste, josta on tarpeen lähteä hiljalleen syömään säästöjä pois. En nimittäin aio jättää kenellekään mitään perintöjä, vaan haluan pyrkiä itse hyödyntämään oman työni tulokset. Eniten omaa rahaa tulen tarvitsemaan välillä työnteon vähentäminen/lopetus - varsinainen eläkeikä. Elän vielä siinä uskossa, että eläkelainsäädäntö ei ihan radikaalisti muutu ja jotain säännöllistä eläkettä tulen 67-68-vuotiaasta eteenpäin saamaan.
Yhden pienen "downshiftauksen" tulen saamaan elämääni vuoden päästä tulojen tippumatta. Saan silloin "ikälisänä" paremman lomakertymän ja yhden ylimääräisen viikon lomaa jatkossa joka vuosi. Sen voimalla ajattelin tuon 10 vuotta täysipainoista työelämää vielä jaksaa.
Tällä hetkellä mulla on puhelinetu. Ei puhelinlaskuja ja laitteen hajotessa saan työnantajalta uuden viimeisintä villitystä olevan mallin.
Työterveyshuolto on omalla työpaikalla tosi hyvin järjestetty ja on sitä kattavampaa mallia. Lääkäriin pääsee ilmaiseksi heti kun tarvii.
Liikuntasetelit. Olen pahemman luokan urheiluhullu ja liikuntafriikki ja mulla ei oikeastaan ole muita harrastuksia. Tällä hetkellä saan kustannettua näistä harrastuksista ison osan liikuntaseteleillä. Työelämän ulkopuolella kaikki menisi omasta pussista.
Henkilökunta-alennukset. Alennus on aina alennus. Työn kautta saan ostettua tiettyjä pakollisia juttuja halvemmalla.
Näiden perusteella olen koko ajan enemmän pyöritellyt laskelmissani vaihtoehtona työnteon vähentämistä. Jostain blogista (
Tämän hetkisenä tavoitteena on säästää n. 10 vuotta "raivolla" ja kun 200 000 euroa sijoitussalkussa on täynnä, höllätä työntekoa esim. 4 päiväiseen työviikkoon. Seuraavana etappina on 300 000 euroa pienemmällä kuukausittaisella säästösummalla ja sen jälkeen voisinkin jättäytyä tekemään sitä keskimäärin 1,5 päivää viikossa. Tässä vaiheessa ikää mulla olis noin 53 vuotta.
Tuo 300 000 on itselleni sellainen piste, josta on tarpeen lähteä hiljalleen syömään säästöjä pois. En nimittäin aio jättää kenellekään mitään perintöjä, vaan haluan pyrkiä itse hyödyntämään oman työni tulokset. Eniten omaa rahaa tulen tarvitsemaan välillä työnteon vähentäminen/lopetus - varsinainen eläkeikä. Elän vielä siinä uskossa, että eläkelainsäädäntö ei ihan radikaalisti muutu ja jotain säännöllistä eläkettä tulen 67-68-vuotiaasta eteenpäin saamaan.
Yhden pienen "downshiftauksen" tulen saamaan elämääni vuoden päästä tulojen tippumatta. Saan silloin "ikälisänä" paremman lomakertymän ja yhden ylimääräisen viikon lomaa jatkossa joka vuosi. Sen voimalla ajattelin tuon 10 vuotta täysipainoista työelämää vielä jaksaa.
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
Huhtikuun menot
Nyt oli hyvä kuukausi!
Asuminen 320,45 euroa
Harrastukset 168 euroa
Ruoka 166,85 euroa
Auto 0 euroa
Muut 20 euroa
Yhteensä 675,30 euroa
Alle 700 euron kirkkaasti, vaikka oli vastikkeiden maksun sisältänyt kuukausi (maksan aina 2 kk kerrallaan joka toinen kuukausi).
Harrastuksiin meni edelleen rahaa, koska en vaan saanut ajoissa urakoitua nimen kirjoitusta liikuntaseteleihin ja kuitattua niillä salimaksuja. Tästä kyllä palkitaan sitten loppuvuodesta, kun harrastuskulut on sieltä sitten enemmän nollilla. Nyt on setelit toimitettu, niin ensi kuussa tulee vain pieni lasku harrastuksista.
Auton kanssa selvisin tankkaamatta, vaikka pyöräilykelit antavat edelleen odottaa. Touko-kesäkuussa tulee auton osalta ajankohtaiseksi huolto, vakuutukset, verot ja vaikka pyöräilykauden pääsisinkin aloittamaan, niin tankata pitää silti heti alkukuusta.
Ruokakuluista yli puolet tuli kuukauden viimeisen viikon aikana. Tankkasin kaappeihin urakalla kaikkea perustarviketta, mistä riittää pitkäksi aikaa.
Vaikka en rahaa mihinkään tuhlailut, en koe että elämästäni olisi jäänyt puuttumaan mitään tässä kuussa. Kävin kahdesti leffassa, näin kavereita, harrastin kivoja asioita, söin hyvin ja just sitä mitä halusin.
Asuminen 320,45 euroa
Harrastukset 168 euroa
Ruoka 166,85 euroa
Auto 0 euroa
Muut 20 euroa
Yhteensä 675,30 euroa
Alle 700 euron kirkkaasti, vaikka oli vastikkeiden maksun sisältänyt kuukausi (maksan aina 2 kk kerrallaan joka toinen kuukausi).
Harrastuksiin meni edelleen rahaa, koska en vaan saanut ajoissa urakoitua nimen kirjoitusta liikuntaseteleihin ja kuitattua niillä salimaksuja. Tästä kyllä palkitaan sitten loppuvuodesta, kun harrastuskulut on sieltä sitten enemmän nollilla. Nyt on setelit toimitettu, niin ensi kuussa tulee vain pieni lasku harrastuksista.
Auton kanssa selvisin tankkaamatta, vaikka pyöräilykelit antavat edelleen odottaa. Touko-kesäkuussa tulee auton osalta ajankohtaiseksi huolto, vakuutukset, verot ja vaikka pyöräilykauden pääsisinkin aloittamaan, niin tankata pitää silti heti alkukuusta.
Ruokakuluista yli puolet tuli kuukauden viimeisen viikon aikana. Tankkasin kaappeihin urakalla kaikkea perustarviketta, mistä riittää pitkäksi aikaa.
Vaikka en rahaa mihinkään tuhlailut, en koe että elämästäni olisi jäänyt puuttumaan mitään tässä kuussa. Kävin kahdesti leffassa, näin kavereita, harrastin kivoja asioita, söin hyvin ja just sitä mitä halusin.
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
Köyhyysrajan alapuolella eläminen
Luin vasta jostain, että köyhyysrajana Suomessa pidetään 1190 euroa. Näyttää siltä, että itse elelen hyvinkin köyhän elämää, vaikka en koe kyllä joutuvani luopumaan mistään. Tällä hetkellä elän 700 euron budjetilla ja asuntolainaa lyhennän lisäksi 500 eurolla. Tarvitsen rahaa elämiseen 1200 euroa. Tuloni ovat kyllä tuohon reilusti tuplat, joten halutessani minulla on olemassa valinnanvaraa ja pakkotilanteen yllättäessä pelivaraa löytyy ilman suurta ahdinkoa ja tähän vedoten moni varmastikin voi tulla huutelemaan, että en tiedä oikeasta köyhyydestä mitään.
700 euron budjetti sallii minulle kuitenkin jopa sellaisia ylellisyyksiä, mitä ei omasta mielestäni tarvitsisi jokaiselle taata. Harrastuskuluistani menee suurin osa personal trainerille, jonka kanssa treenaan säännöllisesti. Tämän kulun jättäisin ehdottomasti pois, jos olisi oikeasti tiukkaa. Samoin kuntosalin voisin vaihtaa halvempaan tai todella tiukassa tilanteessa voisin karsia kulun kokonaan ja treenata kotona ja ulkona puistossa ja lenkkipoluilla.
Auto on kohdallani ylellisyyshyödyke, jolla kulkemalla saan lisää vapaa-aikaa päiviin. Tiukan paikan tullen autokin olisi lähtölistalla ja siirtyisin julkisiin kulkuneuvoihin ja polkupyörään, ajankäytön ja mukavuudenhalun kustannuksella.
Minulla on puhelin työn kautta ja siinä tietenkin myös nettiyhteys. Jos olisi oikeasti tiukkaa, voisin lakkauttaa kotoa erillisen nettiyhteyden ja jakaa kotikoneelle puhelimen yhteyttä. Tai ainakin vaihtaa nykyisen "nopeinta mitä rahalla saa"-yhteyden halvempaan ja hitaampaan ja silti kelvollisen nopeaan.
Vaatekuluja minulla ei oikeastaan ole. Työssäni on työvaatteet työn puolesta ja en ole vapaa-ajallakaan kovin muotitietoinen ja jokaisen villityksen perässä juoksija. En erityisemmin edes pidä vaatekaupoissa käymisestä, joten yleensä kun ostan jotain, ostan reilusti kerralla silloin kun halvalla saa. Pitääkin tehdä laajempi "vaatepostaus" omasta filosofiastani erikseen.
Näistä tason alaspäin tarkistuksista ainoa henkisesti vähän kirpaiseva asia olisi ajankäytön takia auto, mutta jos on pakko, niin on pakko. Omia asenteita ja tasoja pitää olla valmis tarkistamaan tilanteen mukaan.
Jotenkin musta tuntuu näiden perusteella, että köyhyysraja on aika korkealle määritelty ja mahdollistaa ihan hyvän elämän, kunhan vain itse elää järkevästi ja tekee tuloihin suhteutetusti sopivia valintoja. Välillä tuntuu, että Suomessa on vähän karannut käsistä hyvinvoinnin käsite ja taso, mitä jokaiselle pitäisi olla tarjolla.
Olen aina ollut hyvinkin sopeutuvainen tulotason ja elämisen laadun suhteen. Opiskeluaikoina itselle ainoa ajatuksissa ollut asumismuoto oli soluasunto, koska siinä kustannukset oli hallinnassa suhteessa tuloihin. Hieman epäsosiaalisena introverttinä olen asunut 8 vuoden aikana kuudessa eri solukämpässä, kahdentoista eri kämppiksen kanssa ja ihan hyvin se eläminen sujui kaikkien kanssa. En itse kokenut opiskeluvuosinakaan joutuneeni mitenkään liian ahtaalle, koska jo lähtökohtaisesti oma elämä oli käytettävissä olevan budjetin kanssa balanssissa.
En pysty käsittämään sitä, että niin monen pitää jo opiskelijanakin saada se ihan liian kallis keskustayksiö tai hurjimpien jopa kaksio ja sitten kehdataan valittaa, miten on niin vaikeaa tulla toimeen, kun vuokrakin on NIIN kallis ja tuet ei riitä edes sen maksamiseen. Itsellä riitti hyvin ja kun vielä tein 4-12 tuntia töitä viikossa, niin oli varaa syödä kotimaisia tomaatteja talvellakin.
700 euron budjetti sallii minulle kuitenkin jopa sellaisia ylellisyyksiä, mitä ei omasta mielestäni tarvitsisi jokaiselle taata. Harrastuskuluistani menee suurin osa personal trainerille, jonka kanssa treenaan säännöllisesti. Tämän kulun jättäisin ehdottomasti pois, jos olisi oikeasti tiukkaa. Samoin kuntosalin voisin vaihtaa halvempaan tai todella tiukassa tilanteessa voisin karsia kulun kokonaan ja treenata kotona ja ulkona puistossa ja lenkkipoluilla.
Auto on kohdallani ylellisyyshyödyke, jolla kulkemalla saan lisää vapaa-aikaa päiviin. Tiukan paikan tullen autokin olisi lähtölistalla ja siirtyisin julkisiin kulkuneuvoihin ja polkupyörään, ajankäytön ja mukavuudenhalun kustannuksella.
Minulla on puhelin työn kautta ja siinä tietenkin myös nettiyhteys. Jos olisi oikeasti tiukkaa, voisin lakkauttaa kotoa erillisen nettiyhteyden ja jakaa kotikoneelle puhelimen yhteyttä. Tai ainakin vaihtaa nykyisen "nopeinta mitä rahalla saa"-yhteyden halvempaan ja hitaampaan ja silti kelvollisen nopeaan.
Vaatekuluja minulla ei oikeastaan ole. Työssäni on työvaatteet työn puolesta ja en ole vapaa-ajallakaan kovin muotitietoinen ja jokaisen villityksen perässä juoksija. En erityisemmin edes pidä vaatekaupoissa käymisestä, joten yleensä kun ostan jotain, ostan reilusti kerralla silloin kun halvalla saa. Pitääkin tehdä laajempi "vaatepostaus" omasta filosofiastani erikseen.
Näistä tason alaspäin tarkistuksista ainoa henkisesti vähän kirpaiseva asia olisi ajankäytön takia auto, mutta jos on pakko, niin on pakko. Omia asenteita ja tasoja pitää olla valmis tarkistamaan tilanteen mukaan.
Jotenkin musta tuntuu näiden perusteella, että köyhyysraja on aika korkealle määritelty ja mahdollistaa ihan hyvän elämän, kunhan vain itse elää järkevästi ja tekee tuloihin suhteutetusti sopivia valintoja. Välillä tuntuu, että Suomessa on vähän karannut käsistä hyvinvoinnin käsite ja taso, mitä jokaiselle pitäisi olla tarjolla.
Olen aina ollut hyvinkin sopeutuvainen tulotason ja elämisen laadun suhteen. Opiskeluaikoina itselle ainoa ajatuksissa ollut asumismuoto oli soluasunto, koska siinä kustannukset oli hallinnassa suhteessa tuloihin. Hieman epäsosiaalisena introverttinä olen asunut 8 vuoden aikana kuudessa eri solukämpässä, kahdentoista eri kämppiksen kanssa ja ihan hyvin se eläminen sujui kaikkien kanssa. En itse kokenut opiskeluvuosinakaan joutuneeni mitenkään liian ahtaalle, koska jo lähtökohtaisesti oma elämä oli käytettävissä olevan budjetin kanssa balanssissa.
En pysty käsittämään sitä, että niin monen pitää jo opiskelijanakin saada se ihan liian kallis keskustayksiö tai hurjimpien jopa kaksio ja sitten kehdataan valittaa, miten on niin vaikeaa tulla toimeen, kun vuokrakin on NIIN kallis ja tuet ei riitä edes sen maksamiseen. Itsellä riitti hyvin ja kun vielä tein 4-12 tuntia töitä viikossa, niin oli varaa syödä kotimaisia tomaatteja talvellakin.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Osinkomysteeri
Huhtikuu on alkanut kulutuksen suhteen hyvin. Olen tähän mennessä käyttänyt rahaa vasta kahtena päivänä. Molemmat kerrat on ruokaostoksia ja tälläkään hetkellä ei ole vielä tarpeen hakea kaupasta maitopurkkia isompaa useampaan päivään.
Yksi hyväksi todettu keino hillitä rahan kulutusta, on vähän rahaa tilillä. En voinut vastustaa hyvää paikkaa tankata lisää osakkeita, joten ostin jopa vähän liian isolla summalla lisää. Tilille jäi nippa nappa pakollisiin rahat, joten nyt ei oikeastikaan ole varaa mihinkään hurjasteluihin.
Suositus pitää käteistä salkussa hyviä oston paikkoja varten on mulle myös vähän mysteeri (tuon osinkomysteerin lisäksi, siitä kohta lisää). En vaan saa mitään kertymään käteiskassaan, kun aina tulee vastaan joku mitä on "pakko" ostaa ja kun ei liian pienellä summalla kannata pelata, niin kaikki menee heti.
Tämän takia olen tasapainotellut työn ja vapaa-ajan arvostuksen välillä ja taas kerran kallistunut haalimaan kaikki mahdolliset ylityöt eli käteiskassa/salkun kasvattajat. Aika usein työ kuitenkin tympii siinä määrin paljon, että olen meinannut rysäyttää lomarahatkin vapaaksi ja maksimoida vapaa-aikaa rahan kustannuksella. Kuitenkin aina parin laskelman jälkeen palaan siihen lopputulokseen, että kärvistelen nyt vaan vielä jokusen vuoden, että saan mahdollisimman aikaisin haalittua mahdollisimman ison salkun ja aika tekee tehtävänsä.
Olen alkanut tarjoushaukaksi ja kaiken ilmaisen hyödyntäjäksi. Töissä on lähes joka päivä jotain taukoevästä tarjolla ja olen joka kerta hyödyntänyt niitä ja jättänyt omia eväitä seuraavalle päivälle syötäväksi. Kävin sähköyhtiön aurinkoenergialuennolla, koska siellä oli tarjolla myös ilmaista syötävää. On jokseenkin maailmaa avartavaa ja elämyksellistäkin harrastaa näitä erilaisia ilmaisia kissanristijäisiä, joihin ei muuten tulisi mentyä. Alan ymmärtää niitä kuuluisia ämpärin jonottajia, se voi olla ylimääräisen vapaa-ajan kuluttamiseen hyvä ilmainen harrastus, jossa tapaa ihmisiä ja ajautuu uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. ;)
Osinkomysteeriin sitten. Niitä on nyt alkanut tipahdella tilille useampana päivänä. En vain käsitä ennakonpidätystä. Olen lukenut verottajan ohjeita ja en ole löytänyt mitään selitystä sille, miksi Oriolan osingosta ei ole peritty ennakonpidätystä, vaan kaikki maksettiin suoraan tilille. Muista ne on automaattisesti otettu ja siitä näkyy tilityksen yhteydessä merkintä. Miksei tästä?
Yksi hyväksi todettu keino hillitä rahan kulutusta, on vähän rahaa tilillä. En voinut vastustaa hyvää paikkaa tankata lisää osakkeita, joten ostin jopa vähän liian isolla summalla lisää. Tilille jäi nippa nappa pakollisiin rahat, joten nyt ei oikeastikaan ole varaa mihinkään hurjasteluihin.
Suositus pitää käteistä salkussa hyviä oston paikkoja varten on mulle myös vähän mysteeri (tuon osinkomysteerin lisäksi, siitä kohta lisää). En vaan saa mitään kertymään käteiskassaan, kun aina tulee vastaan joku mitä on "pakko" ostaa ja kun ei liian pienellä summalla kannata pelata, niin kaikki menee heti.
Tämän takia olen tasapainotellut työn ja vapaa-ajan arvostuksen välillä ja taas kerran kallistunut haalimaan kaikki mahdolliset ylityöt eli käteiskassa/salkun kasvattajat. Aika usein työ kuitenkin tympii siinä määrin paljon, että olen meinannut rysäyttää lomarahatkin vapaaksi ja maksimoida vapaa-aikaa rahan kustannuksella. Kuitenkin aina parin laskelman jälkeen palaan siihen lopputulokseen, että kärvistelen nyt vaan vielä jokusen vuoden, että saan mahdollisimman aikaisin haalittua mahdollisimman ison salkun ja aika tekee tehtävänsä.
Olen alkanut tarjoushaukaksi ja kaiken ilmaisen hyödyntäjäksi. Töissä on lähes joka päivä jotain taukoevästä tarjolla ja olen joka kerta hyödyntänyt niitä ja jättänyt omia eväitä seuraavalle päivälle syötäväksi. Kävin sähköyhtiön aurinkoenergialuennolla, koska siellä oli tarjolla myös ilmaista syötävää. On jokseenkin maailmaa avartavaa ja elämyksellistäkin harrastaa näitä erilaisia ilmaisia kissanristijäisiä, joihin ei muuten tulisi mentyä. Alan ymmärtää niitä kuuluisia ämpärin jonottajia, se voi olla ylimääräisen vapaa-ajan kuluttamiseen hyvä ilmainen harrastus, jossa tapaa ihmisiä ja ajautuu uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. ;)
Osinkomysteeriin sitten. Niitä on nyt alkanut tipahdella tilille useampana päivänä. En vain käsitä ennakonpidätystä. Olen lukenut verottajan ohjeita ja en ole löytänyt mitään selitystä sille, miksi Oriolan osingosta ei ole peritty ennakonpidätystä, vaan kaikki maksettiin suoraan tilille. Muista ne on automaattisesti otettu ja siitä näkyy tilityksen yhteydessä merkintä. Miksei tästä?
perjantai 31. maaliskuuta 2017
Maaliskuun menot
Maaliskuussa budjetti rytisi matkustelun takia pahasti miinukselle.
Asuminen 34,22 euroa /150 euroa
Ruoka 579,31 euroa (kauppa 238,29 ravintolat 341,02) /250 euroa
Harrastukset 169 euroa /100 euroa
Auto 55,58 euroa /100 euroa
Muut 348,75 euroa /100 euroa
Yhteensä 1186,86 euroa /700 euroa
Tässä on siis mukana ihan kaikki, myös matkan kulut, joita oli se reilut 600 euroa yhteensä.
Asumisen budjetti olisi 150 euroa ja siitä jäätin alle, koska maksan vastiketta aina 2 kuukautta kerrallaan ja tässä kuussa ei sitten sitä ollut maksettavana.
Ruokakuluista lähes kaikki ravintolasyömiset oli matkan aikana. Normaalielämässä ravintoloihin meni 26,95 euroa. Myös kauppaostoista pari kymppiä sisältää matkaeväitä. Ruuan osalta siis olisi suunnilleen 250 euron ruokabudjetissa ilman matkaa.
Harrastukset yli 100 euron budjetin, koska en saanut aikaiseksi kiikuttaa mihinkään harrastuspaikkaan liikuntaseteleitä ja kuitattua laskua niillä. Loppuvuodelle mulla on sitten niitä entistä enemmän käytössä, joten nämä kulut tulee kyllä tasoittumaan seuraavilla nollakuukausilla.
Autoon pelkästään tankillinen bensaa.
Muista kuluista lähes kaikki johtui matkasta. Oikeita muita kuluja vain 23,40 euroa.
Kun lopputuloksesta jätetään matkan kulut pois laskuista, niin menot jäi alle 600 euroon. Ei sinänsä paha ollenkaan. En ostanut yhtään mitään tavaraa, kaikki mitä meni, meni peruselämiseen. Huhtikuu näyttää sitten todellisemmin pärjääkö tällä rahalla, kun on vastikkeet maksettavana ja pitää syödä kotona koko kuukausi. Nythän jätin oikeastaan matkalla olon ajan eli 1/3 kuukauden ruokakulut pois laskuista.
Asuminen 34,22 euroa /150 euroa
Ruoka 579,31 euroa (kauppa 238,29 ravintolat 341,02) /250 euroa
Harrastukset 169 euroa /100 euroa
Auto 55,58 euroa /100 euroa
Muut 348,75 euroa /100 euroa
Yhteensä 1186,86 euroa /700 euroa
Tässä on siis mukana ihan kaikki, myös matkan kulut, joita oli se reilut 600 euroa yhteensä.
Asumisen budjetti olisi 150 euroa ja siitä jäätin alle, koska maksan vastiketta aina 2 kuukautta kerrallaan ja tässä kuussa ei sitten sitä ollut maksettavana.
Ruokakuluista lähes kaikki ravintolasyömiset oli matkan aikana. Normaalielämässä ravintoloihin meni 26,95 euroa. Myös kauppaostoista pari kymppiä sisältää matkaeväitä. Ruuan osalta siis olisi suunnilleen 250 euron ruokabudjetissa ilman matkaa.
Harrastukset yli 100 euron budjetin, koska en saanut aikaiseksi kiikuttaa mihinkään harrastuspaikkaan liikuntaseteleitä ja kuitattua laskua niillä. Loppuvuodelle mulla on sitten niitä entistä enemmän käytössä, joten nämä kulut tulee kyllä tasoittumaan seuraavilla nollakuukausilla.
Autoon pelkästään tankillinen bensaa.
Muista kuluista lähes kaikki johtui matkasta. Oikeita muita kuluja vain 23,40 euroa.
Kun lopputuloksesta jätetään matkan kulut pois laskuista, niin menot jäi alle 600 euroon. Ei sinänsä paha ollenkaan. En ostanut yhtään mitään tavaraa, kaikki mitä meni, meni peruselämiseen. Huhtikuu näyttää sitten todellisemmin pärjääkö tällä rahalla, kun on vastikkeet maksettavana ja pitää syödä kotona koko kuukausi. Nythän jätin oikeastaan matkalla olon ajan eli 1/3 kuukauden ruokakulut pois laskuista.
maanantai 20. maaliskuuta 2017
Bank Norwegianin asiakkaaksi
Kaikki pienikin hyöty pitää ottaa käyttöön oman talouden positiiviseen suuntaan kehittymiseksi. Avasin säästötilin Bank Norwegianiin ja siirsin sinne käteisenä pidettävän hätävarakassani S-pankin onnettoman surkean koron tuottotililtä. 1,75% vs. 0,1% korko, niin eihän tässä oikeasti ole muita vaihtoehtoja.
Mulla on aikaisemmin ollut S-pankkiin pelkkä luottokortti, kun sitä aikoinaan mainostivat ilmaisena. Alkuun käytettiinkin meidän taloudessa sitä ruokaostoihin, koska ostoista sai 0,5% maksutapaedun. Jokunen aika sitten muuttivatkin ilmaisena mainostetun kortin jokaisen laskun maksulliseksi 2 tai 3,5 euroon per lasku ja silti törkeästi väittävät korttiansa ilmaiseksi. Meillä loppui samantien tuon Visan käyttö, koska meidän S-ryhmän ruokaostoilla maksutapaetu ei olisi enää kattanut tuota laskutusmaksua.
Ruokaostokset meillä tehdään enimmäkseen Lidlissä, mutta tiettyjä juttuja pitää aina täydentää muistakin kaupoista, enimmäkseen Prismasta. Pihiä ihmistä riepoo joka kerta jättää hyödyntämättä tuo pienikin 0,5% etu, joten nyt sain vihdoinkin aikaiseksi hankkia myös S-pankin debitkortin, niin saan tuonkin pienen edun ostoista hyödynnettyä. Helpottaa budjetissa pysymistäkin, jos keskitän kaikki ruokaostot tuolle kortille ja siirrän tilillä vain ruokabudjetin verran joka kuukausi.
Joku voisi miettiä, että maksaako vaivaa puljata rahaa eri tilien välillä muutaman sentin takia. Kun säästeliäisyys on harrastus ja elämäntapa, niin mihinpä muuhunkaan sitä mieluusti aikaansa käyttää. Tee sitä mistä nautit :)
Mulla on aikaisemmin ollut S-pankkiin pelkkä luottokortti, kun sitä aikoinaan mainostivat ilmaisena. Alkuun käytettiinkin meidän taloudessa sitä ruokaostoihin, koska ostoista sai 0,5% maksutapaedun. Jokunen aika sitten muuttivatkin ilmaisena mainostetun kortin jokaisen laskun maksulliseksi 2 tai 3,5 euroon per lasku ja silti törkeästi väittävät korttiansa ilmaiseksi. Meillä loppui samantien tuon Visan käyttö, koska meidän S-ryhmän ruokaostoilla maksutapaetu ei olisi enää kattanut tuota laskutusmaksua.
Ruokaostokset meillä tehdään enimmäkseen Lidlissä, mutta tiettyjä juttuja pitää aina täydentää muistakin kaupoista, enimmäkseen Prismasta. Pihiä ihmistä riepoo joka kerta jättää hyödyntämättä tuo pienikin 0,5% etu, joten nyt sain vihdoinkin aikaiseksi hankkia myös S-pankin debitkortin, niin saan tuonkin pienen edun ostoista hyödynnettyä. Helpottaa budjetissa pysymistäkin, jos keskitän kaikki ruokaostot tuolle kortille ja siirrän tilillä vain ruokabudjetin verran joka kuukausi.
Joku voisi miettiä, että maksaako vaivaa puljata rahaa eri tilien välillä muutaman sentin takia. Kun säästeliäisyys on harrastus ja elämäntapa, niin mihinpä muuhunkaan sitä mieluusti aikaansa käyttää. Tee sitä mistä nautit :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)