Minä ja sijoittaminen

Vähän välillä harmittaa, että heräsin vasta muutama vuosi sitten sijoittamaan rahojani tuottaviin kohteisiin. En edes viitsi laskea, miten paljon mulla voisi jo olla pesämunaa kasassa, jos olisin ostanut Guccien, Vuittoneiden ja Louboutinien sijaan osakkeita. Toisaalta rakastan kauniita asioita ja nuo edellä mainitut laukut ja kengät on tuottaneet ja tuottavat edelleenkin elämääni suuresti iloa. Klassinen ja ajaton yhdistettynä laatuun on lähes ikuista. En kadu mitään, vaikka kaapeissa tavaraa ainakin yhden henkilöauton hinnan verran majailee.

Parin vuoden ajan olen säästänyt muutamiin rahastoihin säännöllisesti ja sopivin väliajoin ostanut hyvältä ajatukselta tuntuvia osakkeita. Tarkastelin kriittisesti rahastot läpi ja päätin muutamat liian heikosti tuottaneet muuttaa käteiseksi ja siitä edelleen osakkeiksi. Riittävästi omaan tavoitteeseeni nähden tuottaneet rahastot vielä päätin toistaiseksi pitää jatkuvilla säästösopimuksilla.

Olen sen verran pahasti kontrollifriikki, että kaikesta verohyödyn hokemisesta huolimatta haluan itse tehdä omiin sijoituksiini liittyvät päätökset. Osakkeiden suhteen mulla itsellä on se fiilis, että olen kuskin paikalla, enkä ties minkä ketkun tai täyden tollon vedätettävänä räsynykkena.

Haluan saada osinkoja omaan käteen, koska haluan konkreettisesti nähdä, että sijoituksista tulee tuottoa. Voidaan siis kai sanoa, että olen osinkosijoittaja. Olen aina ollut jossain määrin kai sellainen alisuoriutuja, että en sijoittajanakaan tavoittele mitään älyttömiä voittoja. Laskelmani on tehty pessimistisen skenaarion mukaan. Haluan sen verran, mitä olen itse omaksi tuottotavoitetasoksi määritellyt ja mahdollisesti yli menevästä olen iloinen.

Säästän ja sijoitan itseäni varten. Omaa leppoista elämää mahdollistamaan. Mulla on tällä hetkellä tehtynä oma tavoitetaulukko, mihin asti säästän ja missä vaiheessa alan purkamaan sijoituksia vähemmäksi. Jälkikasvua kun en aio itsekkäänä ihmisenä hankkia, niin sijoituksiakaan en aio yhtä itsekkäänä muita varten kerätä. Karu tavoite on elää kiva elämä ja sitten joskus potkaista tyhjää tilanteessa 0.

Haluan osinkotuottoja sen verran, että voin vuosi vuodelta vähentää työntekoa sopivasti. Ainakaan toistaiseksi en tavoittele kokonaan työstä luopumista, koska työstä on omat etunsa ja kivat työkaverit. Toisaalta jos sijoitukset osuu nappiin ja tavoitteet täyttyy suunniteltua nopeammin, niin suunnitelmahan voi muuttua. Toistaiseksi yritän tasapainotella ahneen ja laiskan puoleni sopivassa välimaastossa. Viime vuosi meni ahneen puolella. Paljon ylitöitä ja siitä kärsi elämisen laatu, harrastukset ja pää. Tänä vuonna annan enemmän tilaa laiskalle ja tyydyn vähän vähempään rahaan ja panostan enemmän vapaa-ajan puolelle.

Omissa laskelmissa pidän tuottona vain osinkoja, sitä mitä oikeasti tulee käteen asti. Arvonnousu on positiivista ekstraa, mutta en sitä sillä tavalla noteeraa. Osakkeita ostan, en myy. Siis en myy ennen kuin tulee aika aloittaa alamäki.

Huomenna se alkaa

1.3. aloitan nyt "virallisesti" tämän uuden 700 euron elämäni. Laskeskelin alkuvuoden kulut, että saisin jonkinlaista vertailupohjaa tulevien kuukausien rahojen riittävyydelle. Samalla tein seurantataulukon koko loppu vuodelle.

Tammikuun menot oli 1480 euroa ja helmikuun 1386 euroa. Äkkiseltään voisi ajatella, että ei muuten tule mitään 700 euron elämästä!

Tammikuun kuluissa oli epänormaaleja eriä 700 euroa talven lomamatkaan ja 330 euron kertaluontoinen kulu harrastuksiin. Nuo kun vähentää, niin ihan helposti olisin budjetissa. Lisäksi kulupuolella oli muutakin tulevaisuudessa karsittavaa, maksoin tammikuussa vielä maksua entiselle kuntosalillekin ja törsäilin kirjoihin pari kymppiä. Jatkossa suunta kirjastoon.

Kiinteitä kuluja karsin vielä Netflixin 9,99 euron verran, lopetin sen katsottavan puutteessa ja säästöt mielessä ainakin joksikin aikaa.  Areenasta, Ruudusta ja Katsomosta näkee ilmaiseksi ihan hyvää ajantäytettä, jos joskus vapaapäivinä ehtii sohvaan uppoamaan koko päiväksi.

Helmikuussakin oli maksussa epänormaaleja juttuja, yksi vakuutusmaksu, työttömyyskassan koko vuoden maksu ja lomaa varten piti tehdä vaatehankintoja. Nämä vakuutukset, jäsenmaksut yms. pitää jatkossa jaksottaa koko vuodelle ja siirtää joka kuukausi niiden 1/12 osuus syrjään. Tein omaan seurantataulukkoon jo valmiiksi jaksotukset mm. tulevista auton huollosta ja verosta.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten itkua ja kauhistelua "yllättävistä" laskuista. Jokaista laskutettavaa asiaa kohti on kuitenkin itse tehty sopimuksia, hankintoja ja sitoumuksia. Elämä on helposti ennakoitavissa, kun viitsii vähän ajatella elämää eteenpäin. Itselle sähkölasku tulee joka 3. kuukausi, sähkön siirron lasku joka toinen kuukausi, vakuutusmaksut 3 kuukauden välein, yksi vakuutus ja työttömyyskassan maksu helmikuussa jne. Summatkin on lähes sentilleen tiedossa, niin asioihin varautumalla ei tule yllättäviä laskuja.

Tietenkin pesukone, jääkaappi tms. voi hajota ja vaatia välittömiä hankintoja, mutta näitä vartenhan pidetään niitä kuuluisia hätävaratilejä, jemmakassoja vielä erikseen.

Maaliskuu alkaa lähes heti haastavissa merkeissä, sillä kuukauden alkupuolella lähden reiluksi viikoksi ulkomaille. Matkoilla ollessa tulee odottavasti merkintöjä menopuolelle enemmän kuin tavallisena kuukautena, joten haastavan aloitusajankohdan näköjään valitsin. Muut osiolla taitaa mennä maaliskuu heti miinukselle, joten joudun heti enemmän kituuttamaan muutaman kuukauden sen jälkeen. Toisaalta hyvin pieni lohtu tähän, että omalla autolla ei tule loman aikana kilometrejä, niin tankkaaminen ajankohta siirtyy tavanomaista pidemmälle.

Kuukausibudjetti 700 euroa

Laskeskelin, että 700 eurolla kuukaudessa mun pitäisi elää ihan kivasti. Alan nyt tässä blogissa seuraamaan miten se käytännössä onnistuu. Tavoitteenani on tulevaisuudessa vähentää työntekoa ja viettää enemmän aikaa elämästä nauttien. Pistän siis säästöön ja sijoituksiin kaiken tuosta yli menevän käteen jäävän ja odotan sitä päivää, kun sijoitukset tuottaa niin paljon, että voin halutessani jopa lopettaa työt kokonaan reilusti ennen eläkeikää.

Karkeasti budjettini kuluu seuraavasti:

Asuminen 150 euroa
Harrastukset 100 euroa
Ruoka 250 euroa
Auto 100 euroa
Muut 100 euroa

Ei vaikuta edes hirveästi kärsimistä vaativalle. En koe, että joudun tuolla jäämään mistään paitsi.

Asumiseen lasken vain varsinaiset kulut (vastike ja olemattoman pieni korko asuntolainasta) en lainan lyhennystä, joka on rahaa itselle säästöön asunnon muodossa. Asunto on uusi ja ei missään arvoa laskevalla muuttotappioalueella, joten rahan pitäisi siinä kyllä säilyä.

Ruokabudjetti on väljä ja sallii jokusen ravintolakäynnin yms. Jos jostain jää yli jotain, niin tästä.

Harrastusbudjetti koostuu liikuntaharrastuksista ja salimaksun lisäksi mulla on personal trainer. Ei siis mikään kärsimysköyhän harrastusbudjettikaan.

Auton kulut on käytännössä bensaan 50 euroa. Auto on uusi ja velaton, vakuutukset on halvat, katsastaa ei tarvi pariin vuoteen. Huollon ja verot riittää kattamaan varsin mainiosti yli jäävä 50 euroa.

Muut kulut. Jotain pakollisia vaatehankintoja, matkustusta yms. Vaatteiden osalta vietän "älä osta mitään" -elämää, tarkoituksena on käyttää kaapista pitämättömiä loppuun asti ja hankkia jotain uutta sitten kun tulee äärimmäinen pakkotilanne vastaan. Aikaisemmilta vuosilta on kertynyt "reserviä" ja kaapissa on paljon täysin käyttämättömiä vaatteita. Suuren osan päivästä olen työpaikan tarjoamassa asussa, joten omat ei ihan älytöntä tahtia edes kulu.