Vähän välillä harmittaa, että heräsin vasta muutama vuosi sitten sijoittamaan rahojani tuottaviin kohteisiin. En edes viitsi laskea, miten paljon mulla voisi jo olla pesämunaa kasassa, jos olisin ostanut Guccien, Vuittoneiden ja Louboutinien sijaan osakkeita. Toisaalta rakastan kauniita asioita ja nuo edellä mainitut laukut ja kengät on tuottaneet ja tuottavat edelleenkin elämääni suuresti iloa. Klassinen ja ajaton yhdistettynä laatuun on lähes ikuista. En kadu mitään, vaikka kaapeissa tavaraa ainakin yhden henkilöauton hinnan verran majailee.
Parin vuoden ajan olen säästänyt muutamiin rahastoihin säännöllisesti ja sopivin väliajoin ostanut hyvältä ajatukselta tuntuvia osakkeita. Tarkastelin kriittisesti rahastot läpi ja päätin muutamat liian heikosti tuottaneet muuttaa käteiseksi ja siitä edelleen osakkeiksi. Riittävästi omaan tavoitteeseeni nähden tuottaneet rahastot vielä päätin toistaiseksi pitää jatkuvilla säästösopimuksilla.
Olen sen verran pahasti kontrollifriikki, että kaikesta verohyödyn hokemisesta huolimatta haluan itse tehdä omiin sijoituksiini liittyvät päätökset. Osakkeiden suhteen mulla itsellä on se fiilis, että olen kuskin paikalla, enkä ties minkä ketkun tai täyden tollon vedätettävänä räsynykkena.
Haluan saada osinkoja omaan käteen, koska haluan konkreettisesti nähdä, että sijoituksista tulee tuottoa. Voidaan siis kai sanoa, että olen osinkosijoittaja. Olen aina ollut jossain määrin kai sellainen alisuoriutuja, että en sijoittajanakaan tavoittele mitään älyttömiä voittoja. Laskelmani on tehty pessimistisen skenaarion mukaan. Haluan sen verran, mitä olen itse omaksi tuottotavoitetasoksi määritellyt ja mahdollisesti yli menevästä olen iloinen.
Säästän ja sijoitan itseäni varten. Omaa leppoista elämää mahdollistamaan. Mulla on tällä hetkellä tehtynä oma tavoitetaulukko, mihin asti säästän ja missä vaiheessa alan purkamaan sijoituksia vähemmäksi. Jälkikasvua kun en aio itsekkäänä ihmisenä hankkia, niin sijoituksiakaan en aio yhtä itsekkäänä muita varten kerätä. Karu tavoite on elää kiva elämä ja sitten joskus potkaista tyhjää tilanteessa 0.
Haluan osinkotuottoja sen verran, että voin vuosi vuodelta vähentää työntekoa sopivasti. Ainakaan toistaiseksi en tavoittele kokonaan työstä luopumista, koska työstä on omat etunsa ja kivat työkaverit. Toisaalta jos sijoitukset osuu nappiin ja tavoitteet täyttyy suunniteltua nopeammin, niin suunnitelmahan voi muuttua. Toistaiseksi yritän tasapainotella ahneen ja laiskan puoleni sopivassa välimaastossa. Viime vuosi meni ahneen puolella. Paljon ylitöitä ja siitä kärsi elämisen laatu, harrastukset ja pää. Tänä vuonna annan enemmän tilaa laiskalle ja tyydyn vähän vähempään rahaan ja panostan enemmän vapaa-ajan puolelle.
Omissa laskelmissa pidän tuottona vain osinkoja, sitä mitä oikeasti tulee käteen asti. Arvonnousu on positiivista ekstraa, mutta en sitä sillä tavalla noteeraa. Osakkeita ostan, en myy. Siis en myy ennen kuin tulee aika aloittaa alamäki.
Hyvä, osinkot rules! :)
VastaaPoista