Nyt oli hyvä kuukausi!
Asuminen 320,45 euroa
Harrastukset 168 euroa
Ruoka 166,85 euroa
Auto 0 euroa
Muut 20 euroa
Yhteensä 675,30 euroa
Alle 700 euron kirkkaasti, vaikka oli vastikkeiden maksun sisältänyt kuukausi (maksan aina 2 kk kerrallaan joka toinen kuukausi).
Harrastuksiin meni edelleen rahaa, koska en vaan saanut ajoissa urakoitua nimen kirjoitusta liikuntaseteleihin ja kuitattua niillä salimaksuja. Tästä kyllä palkitaan sitten loppuvuodesta, kun harrastuskulut on sieltä sitten enemmän nollilla. Nyt on setelit toimitettu, niin ensi kuussa tulee vain pieni lasku harrastuksista.
Auton kanssa selvisin tankkaamatta, vaikka pyöräilykelit antavat edelleen odottaa. Touko-kesäkuussa tulee auton osalta ajankohtaiseksi huolto, vakuutukset, verot ja vaikka pyöräilykauden pääsisinkin aloittamaan, niin tankata pitää silti heti alkukuusta.
Ruokakuluista yli puolet tuli kuukauden viimeisen viikon aikana. Tankkasin kaappeihin urakalla kaikkea perustarviketta, mistä riittää pitkäksi aikaa.
Vaikka en rahaa mihinkään tuhlailut, en koe että elämästäni olisi jäänyt puuttumaan mitään tässä kuussa. Kävin kahdesti leffassa, näin kavereita, harrastin kivoja asioita, söin hyvin ja just sitä mitä halusin.
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
Köyhyysrajan alapuolella eläminen
Luin vasta jostain, että köyhyysrajana Suomessa pidetään 1190 euroa. Näyttää siltä, että itse elelen hyvinkin köyhän elämää, vaikka en koe kyllä joutuvani luopumaan mistään. Tällä hetkellä elän 700 euron budjetilla ja asuntolainaa lyhennän lisäksi 500 eurolla. Tarvitsen rahaa elämiseen 1200 euroa. Tuloni ovat kyllä tuohon reilusti tuplat, joten halutessani minulla on olemassa valinnanvaraa ja pakkotilanteen yllättäessä pelivaraa löytyy ilman suurta ahdinkoa ja tähän vedoten moni varmastikin voi tulla huutelemaan, että en tiedä oikeasta köyhyydestä mitään.
700 euron budjetti sallii minulle kuitenkin jopa sellaisia ylellisyyksiä, mitä ei omasta mielestäni tarvitsisi jokaiselle taata. Harrastuskuluistani menee suurin osa personal trainerille, jonka kanssa treenaan säännöllisesti. Tämän kulun jättäisin ehdottomasti pois, jos olisi oikeasti tiukkaa. Samoin kuntosalin voisin vaihtaa halvempaan tai todella tiukassa tilanteessa voisin karsia kulun kokonaan ja treenata kotona ja ulkona puistossa ja lenkkipoluilla.
Auto on kohdallani ylellisyyshyödyke, jolla kulkemalla saan lisää vapaa-aikaa päiviin. Tiukan paikan tullen autokin olisi lähtölistalla ja siirtyisin julkisiin kulkuneuvoihin ja polkupyörään, ajankäytön ja mukavuudenhalun kustannuksella.
Minulla on puhelin työn kautta ja siinä tietenkin myös nettiyhteys. Jos olisi oikeasti tiukkaa, voisin lakkauttaa kotoa erillisen nettiyhteyden ja jakaa kotikoneelle puhelimen yhteyttä. Tai ainakin vaihtaa nykyisen "nopeinta mitä rahalla saa"-yhteyden halvempaan ja hitaampaan ja silti kelvollisen nopeaan.
Vaatekuluja minulla ei oikeastaan ole. Työssäni on työvaatteet työn puolesta ja en ole vapaa-ajallakaan kovin muotitietoinen ja jokaisen villityksen perässä juoksija. En erityisemmin edes pidä vaatekaupoissa käymisestä, joten yleensä kun ostan jotain, ostan reilusti kerralla silloin kun halvalla saa. Pitääkin tehdä laajempi "vaatepostaus" omasta filosofiastani erikseen.
Näistä tason alaspäin tarkistuksista ainoa henkisesti vähän kirpaiseva asia olisi ajankäytön takia auto, mutta jos on pakko, niin on pakko. Omia asenteita ja tasoja pitää olla valmis tarkistamaan tilanteen mukaan.
Jotenkin musta tuntuu näiden perusteella, että köyhyysraja on aika korkealle määritelty ja mahdollistaa ihan hyvän elämän, kunhan vain itse elää järkevästi ja tekee tuloihin suhteutetusti sopivia valintoja. Välillä tuntuu, että Suomessa on vähän karannut käsistä hyvinvoinnin käsite ja taso, mitä jokaiselle pitäisi olla tarjolla.
Olen aina ollut hyvinkin sopeutuvainen tulotason ja elämisen laadun suhteen. Opiskeluaikoina itselle ainoa ajatuksissa ollut asumismuoto oli soluasunto, koska siinä kustannukset oli hallinnassa suhteessa tuloihin. Hieman epäsosiaalisena introverttinä olen asunut 8 vuoden aikana kuudessa eri solukämpässä, kahdentoista eri kämppiksen kanssa ja ihan hyvin se eläminen sujui kaikkien kanssa. En itse kokenut opiskeluvuosinakaan joutuneeni mitenkään liian ahtaalle, koska jo lähtökohtaisesti oma elämä oli käytettävissä olevan budjetin kanssa balanssissa.
En pysty käsittämään sitä, että niin monen pitää jo opiskelijanakin saada se ihan liian kallis keskustayksiö tai hurjimpien jopa kaksio ja sitten kehdataan valittaa, miten on niin vaikeaa tulla toimeen, kun vuokrakin on NIIN kallis ja tuet ei riitä edes sen maksamiseen. Itsellä riitti hyvin ja kun vielä tein 4-12 tuntia töitä viikossa, niin oli varaa syödä kotimaisia tomaatteja talvellakin.
700 euron budjetti sallii minulle kuitenkin jopa sellaisia ylellisyyksiä, mitä ei omasta mielestäni tarvitsisi jokaiselle taata. Harrastuskuluistani menee suurin osa personal trainerille, jonka kanssa treenaan säännöllisesti. Tämän kulun jättäisin ehdottomasti pois, jos olisi oikeasti tiukkaa. Samoin kuntosalin voisin vaihtaa halvempaan tai todella tiukassa tilanteessa voisin karsia kulun kokonaan ja treenata kotona ja ulkona puistossa ja lenkkipoluilla.
Auto on kohdallani ylellisyyshyödyke, jolla kulkemalla saan lisää vapaa-aikaa päiviin. Tiukan paikan tullen autokin olisi lähtölistalla ja siirtyisin julkisiin kulkuneuvoihin ja polkupyörään, ajankäytön ja mukavuudenhalun kustannuksella.
Minulla on puhelin työn kautta ja siinä tietenkin myös nettiyhteys. Jos olisi oikeasti tiukkaa, voisin lakkauttaa kotoa erillisen nettiyhteyden ja jakaa kotikoneelle puhelimen yhteyttä. Tai ainakin vaihtaa nykyisen "nopeinta mitä rahalla saa"-yhteyden halvempaan ja hitaampaan ja silti kelvollisen nopeaan.
Vaatekuluja minulla ei oikeastaan ole. Työssäni on työvaatteet työn puolesta ja en ole vapaa-ajallakaan kovin muotitietoinen ja jokaisen villityksen perässä juoksija. En erityisemmin edes pidä vaatekaupoissa käymisestä, joten yleensä kun ostan jotain, ostan reilusti kerralla silloin kun halvalla saa. Pitääkin tehdä laajempi "vaatepostaus" omasta filosofiastani erikseen.
Näistä tason alaspäin tarkistuksista ainoa henkisesti vähän kirpaiseva asia olisi ajankäytön takia auto, mutta jos on pakko, niin on pakko. Omia asenteita ja tasoja pitää olla valmis tarkistamaan tilanteen mukaan.
Jotenkin musta tuntuu näiden perusteella, että köyhyysraja on aika korkealle määritelty ja mahdollistaa ihan hyvän elämän, kunhan vain itse elää järkevästi ja tekee tuloihin suhteutetusti sopivia valintoja. Välillä tuntuu, että Suomessa on vähän karannut käsistä hyvinvoinnin käsite ja taso, mitä jokaiselle pitäisi olla tarjolla.
Olen aina ollut hyvinkin sopeutuvainen tulotason ja elämisen laadun suhteen. Opiskeluaikoina itselle ainoa ajatuksissa ollut asumismuoto oli soluasunto, koska siinä kustannukset oli hallinnassa suhteessa tuloihin. Hieman epäsosiaalisena introverttinä olen asunut 8 vuoden aikana kuudessa eri solukämpässä, kahdentoista eri kämppiksen kanssa ja ihan hyvin se eläminen sujui kaikkien kanssa. En itse kokenut opiskeluvuosinakaan joutuneeni mitenkään liian ahtaalle, koska jo lähtökohtaisesti oma elämä oli käytettävissä olevan budjetin kanssa balanssissa.
En pysty käsittämään sitä, että niin monen pitää jo opiskelijanakin saada se ihan liian kallis keskustayksiö tai hurjimpien jopa kaksio ja sitten kehdataan valittaa, miten on niin vaikeaa tulla toimeen, kun vuokrakin on NIIN kallis ja tuet ei riitä edes sen maksamiseen. Itsellä riitti hyvin ja kun vielä tein 4-12 tuntia töitä viikossa, niin oli varaa syödä kotimaisia tomaatteja talvellakin.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Osinkomysteeri
Huhtikuu on alkanut kulutuksen suhteen hyvin. Olen tähän mennessä käyttänyt rahaa vasta kahtena päivänä. Molemmat kerrat on ruokaostoksia ja tälläkään hetkellä ei ole vielä tarpeen hakea kaupasta maitopurkkia isompaa useampaan päivään.
Yksi hyväksi todettu keino hillitä rahan kulutusta, on vähän rahaa tilillä. En voinut vastustaa hyvää paikkaa tankata lisää osakkeita, joten ostin jopa vähän liian isolla summalla lisää. Tilille jäi nippa nappa pakollisiin rahat, joten nyt ei oikeastikaan ole varaa mihinkään hurjasteluihin.
Suositus pitää käteistä salkussa hyviä oston paikkoja varten on mulle myös vähän mysteeri (tuon osinkomysteerin lisäksi, siitä kohta lisää). En vaan saa mitään kertymään käteiskassaan, kun aina tulee vastaan joku mitä on "pakko" ostaa ja kun ei liian pienellä summalla kannata pelata, niin kaikki menee heti.
Tämän takia olen tasapainotellut työn ja vapaa-ajan arvostuksen välillä ja taas kerran kallistunut haalimaan kaikki mahdolliset ylityöt eli käteiskassa/salkun kasvattajat. Aika usein työ kuitenkin tympii siinä määrin paljon, että olen meinannut rysäyttää lomarahatkin vapaaksi ja maksimoida vapaa-aikaa rahan kustannuksella. Kuitenkin aina parin laskelman jälkeen palaan siihen lopputulokseen, että kärvistelen nyt vaan vielä jokusen vuoden, että saan mahdollisimman aikaisin haalittua mahdollisimman ison salkun ja aika tekee tehtävänsä.
Olen alkanut tarjoushaukaksi ja kaiken ilmaisen hyödyntäjäksi. Töissä on lähes joka päivä jotain taukoevästä tarjolla ja olen joka kerta hyödyntänyt niitä ja jättänyt omia eväitä seuraavalle päivälle syötäväksi. Kävin sähköyhtiön aurinkoenergialuennolla, koska siellä oli tarjolla myös ilmaista syötävää. On jokseenkin maailmaa avartavaa ja elämyksellistäkin harrastaa näitä erilaisia ilmaisia kissanristijäisiä, joihin ei muuten tulisi mentyä. Alan ymmärtää niitä kuuluisia ämpärin jonottajia, se voi olla ylimääräisen vapaa-ajan kuluttamiseen hyvä ilmainen harrastus, jossa tapaa ihmisiä ja ajautuu uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. ;)
Osinkomysteeriin sitten. Niitä on nyt alkanut tipahdella tilille useampana päivänä. En vain käsitä ennakonpidätystä. Olen lukenut verottajan ohjeita ja en ole löytänyt mitään selitystä sille, miksi Oriolan osingosta ei ole peritty ennakonpidätystä, vaan kaikki maksettiin suoraan tilille. Muista ne on automaattisesti otettu ja siitä näkyy tilityksen yhteydessä merkintä. Miksei tästä?
Yksi hyväksi todettu keino hillitä rahan kulutusta, on vähän rahaa tilillä. En voinut vastustaa hyvää paikkaa tankata lisää osakkeita, joten ostin jopa vähän liian isolla summalla lisää. Tilille jäi nippa nappa pakollisiin rahat, joten nyt ei oikeastikaan ole varaa mihinkään hurjasteluihin.
Suositus pitää käteistä salkussa hyviä oston paikkoja varten on mulle myös vähän mysteeri (tuon osinkomysteerin lisäksi, siitä kohta lisää). En vaan saa mitään kertymään käteiskassaan, kun aina tulee vastaan joku mitä on "pakko" ostaa ja kun ei liian pienellä summalla kannata pelata, niin kaikki menee heti.
Tämän takia olen tasapainotellut työn ja vapaa-ajan arvostuksen välillä ja taas kerran kallistunut haalimaan kaikki mahdolliset ylityöt eli käteiskassa/salkun kasvattajat. Aika usein työ kuitenkin tympii siinä määrin paljon, että olen meinannut rysäyttää lomarahatkin vapaaksi ja maksimoida vapaa-aikaa rahan kustannuksella. Kuitenkin aina parin laskelman jälkeen palaan siihen lopputulokseen, että kärvistelen nyt vaan vielä jokusen vuoden, että saan mahdollisimman aikaisin haalittua mahdollisimman ison salkun ja aika tekee tehtävänsä.
Olen alkanut tarjoushaukaksi ja kaiken ilmaisen hyödyntäjäksi. Töissä on lähes joka päivä jotain taukoevästä tarjolla ja olen joka kerta hyödyntänyt niitä ja jättänyt omia eväitä seuraavalle päivälle syötäväksi. Kävin sähköyhtiön aurinkoenergialuennolla, koska siellä oli tarjolla myös ilmaista syötävää. On jokseenkin maailmaa avartavaa ja elämyksellistäkin harrastaa näitä erilaisia ilmaisia kissanristijäisiä, joihin ei muuten tulisi mentyä. Alan ymmärtää niitä kuuluisia ämpärin jonottajia, se voi olla ylimääräisen vapaa-ajan kuluttamiseen hyvä ilmainen harrastus, jossa tapaa ihmisiä ja ajautuu uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. ;)
Osinkomysteeriin sitten. Niitä on nyt alkanut tipahdella tilille useampana päivänä. En vain käsitä ennakonpidätystä. Olen lukenut verottajan ohjeita ja en ole löytänyt mitään selitystä sille, miksi Oriolan osingosta ei ole peritty ennakonpidätystä, vaan kaikki maksettiin suoraan tilille. Muista ne on automaattisesti otettu ja siitä näkyy tilityksen yhteydessä merkintä. Miksei tästä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)