Tattadadaa! Eletään historiallisia aikoja! Hoksasin just, että mulla on asuntolainaa jäljellä vähemmän kuin mulla on säästöjä ja sijoituksia. Halutessani voisin siis maksaa koko lopun lainan vaikka heti pois. Jotenkin tämä on jossain määrin henkisesti vapauttava tilanne tuntea olevansa plussalla.
Vähän harmittaa lähteä hakemaan uutta lainaa uuteen asuntoon, koska tämä entinen laina on otettu silloin kun marginaalit oli tosi pieniä. Ja kokonaisuus rysähtää taas sitten miinukselle hetkeksi. Tulee varmaankin kolminkertaistumaan uuden lainan marginaali tästä entisestä. Asunnot mitä olen katsellut, on rakenteilla tai ennakkomarkkinoinnissa, joten ei ole varsinaisesti mitään kiirettä asian suhteen. Ehdin vielä "pistää rahaa säästöpossuun" tällä edullisella lainalla jonkun aikaa eteenpäin.
perjantai 9. kesäkuuta 2017
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
Asuntokaupat mielessä
Nykyisessä kämpässä alkaa tulla kohta 10 vuotta asumista täyteen. Nyt alkaisi olla aika vaihtaa maisemaa. Nyt alkaa olla hyvä vaihe myydä tämä, koska sisustusratkaisut on vielä jokseenkin nykypäiväisen tasolla ja siististi kun on asuttu, niin remonttitarpeita ei ole. Myyntihinta on varmaankin näillä main aika lailla optimaalisin suhteessa ikään ja kuntoon.
Mitäs sitten tilalle? Olen saamassa tästä n. 60000 euroa jäljellä olevan lainan pois maksamisen jälkeen. Olen pyöritellyt lukuisia vaihtoehtoja mielessä. Pistäisinkö rahat sijoituksiin ja asuisinkin vuokralla? Tuottaisiko ne enemmän kuin joutuisin maksamaan vuokraa? Osinkoina tuosta summasta tulisi luokkaa 200 euroa kuukaudessa eli ei ihan riitä, kun vuokrat pyörii 500-600 euron luokassa. Vastiketta omasta menisi kuitenkin 100-150 euroa/kk, niin sen huomioiden voisin laittaa vuokraan 350 euroa eli ei riitä siltikään. Mutta arvonnousu ja korkoa korolle, tuottaisko sittenkin enemmän pidemmän päälle sijoittuna?
On se oma kuitenkin aina oma, joten tulen kuitenkin ehkä kallistumaan oman ostamisen kannalle. Pommi vai uusi?, tätä mietti femmadonnakin tällä viikolla. Olen tutkinut laajasti kaupungin tarjontaa ja uudessa asumisen tasoon tottuneena pommiversiot ei vaan sytytä yhtään. Ja uudet on törkeän kalliita neliöhinnoiltaan. Varsinkin keskustan liepeillä. Ja en ole mikään remonttireeta. Seinää saattaisin maalata ja lattiaakin vaihtaa, mutta joku kylppärin uusiminen ja keittiön vaihtaminen tuntuu ajatuksenakin liian työläältä edes alkaa mistään kilpailuttamaan ja tilaamaan. Sekin maksaa. Minä ite -ihminen haluaisi tehdä itse eikä maksaa muille.
Sijainnin suhteen kaikki on auki. Toisaalta haluaisin asua lähellä työpaikkaa, mutta silloin joudun kyseenalaistamaan auton tarpeen. Haluan kuitenkin säilyttää sen totutun autollisen ihmisen vapauden mennä milloin tahansa minne vaan. Lisäksi tuolla työpaikan seuduilla autopaikasta pitäisi maksaa äkkiä 20000 euroa hallipaikan osakkeesta. Ja en tykkää edes ajaa halleihin autoa kolhittavaksi!
Laitakaupungilla asunnot on halvempia ja auton omistaminen hyvin perusteltua. Mutta jos haluaisinkin muutaman vuoden asumisen jälkeen ostaa uuden itselle ja jättää entisen sijoituskäyttöön, sijainti saisi olla keskeisempi.
Minkä kokoinen asunto? Mitä pienempi, sitä halvempi, halvempi vastike ja vähemmän tarvetta huonekaluille. Haluanko asua säälittävän pienessä kopperossa vai haluanko maksaa väljemmästä asumisesta?
Hirveän vaikeaa! Liian monta muuttujaa ja erilaisia vaihtoehtoja on punnittavaksi ihan liikaa. Tuntuu, että etuoven selaaminen ajaa kohta hulluuden partaalle!
Mitäs sitten tilalle? Olen saamassa tästä n. 60000 euroa jäljellä olevan lainan pois maksamisen jälkeen. Olen pyöritellyt lukuisia vaihtoehtoja mielessä. Pistäisinkö rahat sijoituksiin ja asuisinkin vuokralla? Tuottaisiko ne enemmän kuin joutuisin maksamaan vuokraa? Osinkoina tuosta summasta tulisi luokkaa 200 euroa kuukaudessa eli ei ihan riitä, kun vuokrat pyörii 500-600 euron luokassa. Vastiketta omasta menisi kuitenkin 100-150 euroa/kk, niin sen huomioiden voisin laittaa vuokraan 350 euroa eli ei riitä siltikään. Mutta arvonnousu ja korkoa korolle, tuottaisko sittenkin enemmän pidemmän päälle sijoittuna?
On se oma kuitenkin aina oma, joten tulen kuitenkin ehkä kallistumaan oman ostamisen kannalle. Pommi vai uusi?, tätä mietti femmadonnakin tällä viikolla. Olen tutkinut laajasti kaupungin tarjontaa ja uudessa asumisen tasoon tottuneena pommiversiot ei vaan sytytä yhtään. Ja uudet on törkeän kalliita neliöhinnoiltaan. Varsinkin keskustan liepeillä. Ja en ole mikään remonttireeta. Seinää saattaisin maalata ja lattiaakin vaihtaa, mutta joku kylppärin uusiminen ja keittiön vaihtaminen tuntuu ajatuksenakin liian työläältä edes alkaa mistään kilpailuttamaan ja tilaamaan. Sekin maksaa. Minä ite -ihminen haluaisi tehdä itse eikä maksaa muille.
Sijainnin suhteen kaikki on auki. Toisaalta haluaisin asua lähellä työpaikkaa, mutta silloin joudun kyseenalaistamaan auton tarpeen. Haluan kuitenkin säilyttää sen totutun autollisen ihmisen vapauden mennä milloin tahansa minne vaan. Lisäksi tuolla työpaikan seuduilla autopaikasta pitäisi maksaa äkkiä 20000 euroa hallipaikan osakkeesta. Ja en tykkää edes ajaa halleihin autoa kolhittavaksi!
Laitakaupungilla asunnot on halvempia ja auton omistaminen hyvin perusteltua. Mutta jos haluaisinkin muutaman vuoden asumisen jälkeen ostaa uuden itselle ja jättää entisen sijoituskäyttöön, sijainti saisi olla keskeisempi.
Minkä kokoinen asunto? Mitä pienempi, sitä halvempi, halvempi vastike ja vähemmän tarvetta huonekaluille. Haluanko asua säälittävän pienessä kopperossa vai haluanko maksaa väljemmästä asumisesta?
Hirveän vaikeaa! Liian monta muuttujaa ja erilaisia vaihtoehtoja on punnittavaksi ihan liikaa. Tuntuu, että etuoven selaaminen ajaa kohta hulluuden partaalle!
torstai 1. kesäkuuta 2017
Miten hallitsen rahojani
Tilipäivä on mulle järjestelypäivä. Siirtelen rahoja eri tilien välillä budjetointini mukaan.
Palkasta 2450 euroa ylittävä osuus menee tällä hetkellä Norwegianin säästötilille hätävarakassaan. Hätävarakassan tavoite on 6 kuukauden menoja vastaava summa eli omalla kohdalla 7200 euroa. Tällä hetkellä siellä on kasassa vähän vaille 1000 euroa.
Sijoitustilille siirrän 1250 euroa. Olen laskenut, että sijoituksiin laitan 15000 euroa vuodessa ja tällä se tahti pysyy yllä. Sijoitustilillä olevilla rahoilla ostan sitten sopivan tilaisuuden tullen lisää osakkeita. Siirrettyjen rahojen lisäksi tänne menee tulevat osingot. Tällä hetkellä näistä lähtee myös joka kuukausi yhteensä pari sataa säännöllisesti kolmeen eri rahastoon.
Loput jätän palkkatilille, mistä lähtee 500 euron lainanlyhennys ja sen jälkeen jäljelle jää budjetin mukainen 700 euroa muiden laskujen ja ostojen maksamiseen. Olin aikaisemmin perustamassa vielä erillistä ruokatiliä S-pankin pankkikorttin alle, mutta se meni lopulta niin vaikeaksi ässän puolelta, että kuoppasin idean toistaiseksi. En vain jaksa sitä säätämistä, kun kukaan ei tiedä mitään ja joka kerta sanotaan eri tavalla asiat!
Tuossa kohtaa mulla tulee pientä heittoa budjettiin, koska merkitsen lainan koron kuluksi 700 euron budjetista, vaikka se menee kuitenkin erikseen tuon 500 euron lyhennyksen mukana. Heitto on luokkaa 6 euroa kuukaudessa, niin antaapa olla. Tilille siis kertyy koron verran ylimääräistä koko ajan. Toisaalta olen pohtinut tuota korkojen kuluosuutta, koska ne kuitenkin saa vähentää verotuksessa pääomatuloista. Kokonaisuutena noita korkoja menee enää niin älyttömän vähän, että ei ne hirveästi tässä kokonaisuudessa mihinkään vaikuta.
Se mitä käyttötilille jää, on se millä pitää kaikesta selvitä. Kun tilillä ei ole enempää kuin käyttövaraa on, niin ei sitten auta kuin sillä tulla toimeen. Aikaisempi kuukausien ylijäämät jää tällä tavalla käyttötilille pyörimään tulevia isompia laskuja varten. Merkitsen kaikki menot vielä erilliseen exceliin, että näen muutenkin vielä koko ajan joka osioon kuluneet summat, ettei pääse mitään turhia hurjasteluja sattumaan ja "pohjakassa" säilyy oikeisiin tuleviin tarpeisiin tilillä.
Palkasta 2450 euroa ylittävä osuus menee tällä hetkellä Norwegianin säästötilille hätävarakassaan. Hätävarakassan tavoite on 6 kuukauden menoja vastaava summa eli omalla kohdalla 7200 euroa. Tällä hetkellä siellä on kasassa vähän vaille 1000 euroa.
Sijoitustilille siirrän 1250 euroa. Olen laskenut, että sijoituksiin laitan 15000 euroa vuodessa ja tällä se tahti pysyy yllä. Sijoitustilillä olevilla rahoilla ostan sitten sopivan tilaisuuden tullen lisää osakkeita. Siirrettyjen rahojen lisäksi tänne menee tulevat osingot. Tällä hetkellä näistä lähtee myös joka kuukausi yhteensä pari sataa säännöllisesti kolmeen eri rahastoon.
Loput jätän palkkatilille, mistä lähtee 500 euron lainanlyhennys ja sen jälkeen jäljelle jää budjetin mukainen 700 euroa muiden laskujen ja ostojen maksamiseen. Olin aikaisemmin perustamassa vielä erillistä ruokatiliä S-pankin pankkikorttin alle, mutta se meni lopulta niin vaikeaksi ässän puolelta, että kuoppasin idean toistaiseksi. En vain jaksa sitä säätämistä, kun kukaan ei tiedä mitään ja joka kerta sanotaan eri tavalla asiat!
Tuossa kohtaa mulla tulee pientä heittoa budjettiin, koska merkitsen lainan koron kuluksi 700 euron budjetista, vaikka se menee kuitenkin erikseen tuon 500 euron lyhennyksen mukana. Heitto on luokkaa 6 euroa kuukaudessa, niin antaapa olla. Tilille siis kertyy koron verran ylimääräistä koko ajan. Toisaalta olen pohtinut tuota korkojen kuluosuutta, koska ne kuitenkin saa vähentää verotuksessa pääomatuloista. Kokonaisuutena noita korkoja menee enää niin älyttömän vähän, että ei ne hirveästi tässä kokonaisuudessa mihinkään vaikuta.
Se mitä käyttötilille jää, on se millä pitää kaikesta selvitä. Kun tilillä ei ole enempää kuin käyttövaraa on, niin ei sitten auta kuin sillä tulla toimeen. Aikaisempi kuukausien ylijäämät jää tällä tavalla käyttötilille pyörimään tulevia isompia laskuja varten. Merkitsen kaikki menot vielä erilliseen exceliin, että näen muutenkin vielä koko ajan joka osioon kuluneet summat, ettei pääse mitään turhia hurjasteluja sattumaan ja "pohjakassa" säilyy oikeisiin tuleviin tarpeisiin tilillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)