Uusi sijoitussuunnitelma kohti rennompaa elämää

Olen hyvinkin usein pyöritellyt Excelissä omia säästötavoitteita ja puntaroinut miten ja millä aikataululla alkaisin vähentämään työntekoa. Kaipaan koko ajan enemmän ja enemmän vapaa-aikaa ja silti samalla teen rahan kiilto silmissä kaikki mahdolliset ylityöt. Huomaan vähän väliä, että taas on mennyt liian överiksi työnteon suhteen vapaa-ajan kustannuksella. Alan nukkua huonosti, syödä huonosti ja stressaan siitä, että en ehdi harrastaa niin paljon kuin haluaisin.

Välillä ajattelin, että haalin muutaman vuoden kaiken saatavilla olevan rahan ja sijoitan muutaman vuoden raivokkaasti. Lupailin itselleni 100000 eurosta siirtymisen 90% työaikaan ja 200000 euron kohdalla 80%. Välillä suunnittelin, että 13 vuotta töitä täysillä ja sitten työnteon lopettaminen lähes kokonaan.

Tykkään kuitenkin työstäni ja se antaa elämään paljon muutakin kuin rahaa. En kuitenkaan halua sitä nykyisellä tahdilla jatkaa oikeastaan enää yhtään, vaan haluan vähän leppoisampaa elämää ja lisää aikaa harrastuksille jo nyt, enkä vasta lähes eläkeiässä. Ihan vasta huomasin myös, että aloin kehittää itselleni stressiä myös näistä säästämistavoitteista ja sijoittamisesta.

Nyt tuntuu, että olen löytänyt Exceliini sellaiset luvut, joilla saan kaiken mitä tavoittelen ja ilman stressiä. Sopivasti asteittain lisää vapaa-aikaa ja töiden keventämistä suunnitellusti ja silti rahaa säästöön. Jopa enemmän kuin olen alunperin ajatellut tavoittelevani.

Mikä tämä mahtisuunnitelmani sitten on? Se on 20 000 euroa vuodessa sijoituksiin. 20 000 euroa niin, että se sisältää koko ajan (toivottavasti) kasvavat takaisinsijoitettavat osingot ja loppu palkkatuloista. Ensi vuodelle osinkoja on tulossa noin 1 000 euroa, joten palkasta pitää säästää 19 000 euroa. Seuraavana vuonna jos osinkoja tulisi n. 2 000 euroa, joten palkasta tarvii säästää enää 18 000 euroa. 5 vuoden päästä tilanne voisi olla 4 000 + 16 000 ja 10 vuoden kohdalla n. 7 500 + 12 500. (Näissä laskelmissa on todella maltilliset tuottotavoitteet).

Näin voin halutessani vähentää töitä vähän koko ajan tai elää muuten vaan vähemmän säästeliäästi vuosi vuodelta, jos työnteko maistuu stressittömästi. Pitkään ajattelin, että mulla pitäisi olla tiettyyn vuoteen kasassa niin paljon rahaa, että voisin elää pelkillä osingoilla. Mutta kun kuitenkin tykkään töistä, niin tällä suunnitelmalla voin tehdä töitä vähemmän ja silti pääomaa kertyy. Työnteon kokonaan lopettaminen oli yksi ajatus, joka ehkäpä vain teki stressiä, kun en kuitenkaan halua kokonaan työstä luopua. Se oli muilta omaksuttu ajatus, joka ei lopulta ollut se mun oma juttu sellaisenaan.

Kaiken kaikkiaan tämä suunnitelma antaa itselleni jotain maagista henkistä keveyttä. Vuosi oravanpyörää kovalla tahdilla ja seuraavalle vuodelle voin vaikka vaihtaa lomarahat vapaaksi, parin vuoden päästä voin pitää hyvillä mielin vaikka kuukauden palkatonta, koska rahat riittää silti elämiseen ja säästötavoitteet täyttyy muutenkin. Ja jos työnteko tuntuu maistuvan, niin voin ostaa parilla tonnilla jotain ihan mitä tahansa turhaa hömppää, eikä kaikkea tarvitse vain säästää.  

Vuoden materiahankinnat

Yksi vuosi alkaa olla taas elettynä ja aika pistää se pakettiin erinäisten raporttien muodossa. Ja samalla voisi omaa historiaansa tarkastelemalla asettaa tavoitteet seuraavalle vuodelle, missä jäi parantamisen varaa ensi vuoteen.

Materialististen hankintojen suhteen olen itseeni aika tyytyväinen.

Vaatteita ostin 11 kappaletta ja yli puolet siitä oli alusvaatteita, alushousut x6. Ulkoiluun 1 takki, kuorihousut, merinovillahousut. "Hömppään" 2 mekkoa. 507,38 euroa

Harrastuksiin treenikengät, uimalasit, uimalakki. 45,80 euroa.

Lomalukemiseksi muutama pokkari, jouluksi palapeli. Sekalainen summa, noin 40 euroa. En muista ihan tarkasti mikä luku taulukossani on mikäkin ostos. Pokkarit olen merkinnyt "viihteeseen" ja siellä on mukana leffalippuja, konserttilippuja yms. Pitää tarkentaa seurantaa ensi vuonna.

Suurimpana yksittäisenä ja ainoana kodin hankintana oli blenderi, 550 euroa.

Kuormitin maailmaa turhalla tavaralla siis hyvinkin vähän. Nuo pokkarit ja palapelin olisi voinut askeettisella linjalla jättää ostamatta, mutta konmarituksen hengessä kyllä tuottivat iloa sen verran, että hankinta oli sillä hetkellä perusteltua. Vaikka kyllä ilmankin olisi pärjännyt. Ja kirjastoa olisi voinut käyttää.

Summa siis 1143,18 euroa suunnilleen. Vaatteissa ja kodinkoneissa panostan laatuun ja se näkyy noissa hinnoissa. Vähän, mutta sitten laatua. Mutta toivottavasti näkyy myös kestävyydessä.

Budjetissa nämä kaikki on osastolla "muut" ja sinne olen budjetoinut 100 euroa kuukaudessa. Jo näillä hankinnoilla se osa budjetista on täynnä, eikä näissä luvuissa ole vielä mukana mitään sitä aineetonta muuta, johon sitten käytinkin reilusti rahaa... Mutta siitä sitten lisää seuraavassa osassa.

Alemmuuskompleksi sijoittajana

Sijoitusblogeja lueskellessa itselleni herää lähes aina kamala alemmuuskompleksi. Kaikki tuntuvat olevan jotenkin älyttömän paljon perillä kaikesta ja sijoituspäätöksiä perustellaan pitkän kaavan kautta niin hienolla jargonilla, että omia ajatuksiani päätösteni takana en kehtaa edes julkisesti avata.

Saman alemmuuskompleksin takia mulla on älytön kynnys lähteä mihinkään juttuihin mukaan, esim. Osakesäästäjien alueelliset tapahtumat tai muut vastaavat miitingit. Tai ihan vaikka vaan yhtiökokoukset, jos joku setämies sattuisi jotain kysymään ja en edes ymmärtäisi kysymystä. Ja eihän mulla edes ole kuin muutama hassu osake ja pienen pieni mitätön osakesalkku.

Vaikka ajoittain huomaan, että taidan oikeasti tietää jopa asioista aika paljon, niin mulla on valtavan suuri vaatimustaso itseäni kohtaan ja tämän aihepiirin suhteen varsinkin melkoinen huijarisyndrooma. Tuo syndrooma taitaa olla naisilla yleisempää kuin miehillä? Enkä edes ole koskaan ollut mikään perinteinen "kympintyttö", vaan sellainen kasipuoli kelpaa jos tentti menee lukematta läpi.

Työelämässä kamppailin tämän suhteen aluksi, mutta tilanteet, kohtaamiset, kokemus ja urakehitys on siellä jo osoittanut, että minä olen oikeasti hyvä ja fiksu ja osaan. Enemmän kuin moni muu. Miksen siis pystyisi samaan sijoittamisenkin suhteen?

Olen hyvin projektiluonteinen ja isken kaiken energian kerrallaan aina yhteen asiaan. Kesällä kaikki päivät täyttyi asunnon etsimisestä. Ehdin perehtyä perinpohjaisesti suunnilleen jokaiseen kaupungissa rakenteilla olevaan uudiskohteeseen, alueiden kaavoitukseen ja kaikkeen mitä nyt vaan aihepiiristä tarvii tietää. Syksyllä olisin ollut ihan valmis kiinteistövälittäjäksi, monella näytöllä huomasin tietäväni alan jutuista ja kohteista enemmän kuin moni välittäjä. Huijarisyndroomainen koki tulleensa huijatuksi, kun huomasi, että se jonka olettaisi tietävän, ei tiedäkään.

Nyt näyttää, että ykkösaiheeksi on nousemassa sijoittaminen ja huomaan suuntaavani raivoenergialla kaiken vapaa-aikani sijoitustietämyksen kasvattamiseen. Miksen siis voisi tätäkin ottaa samalla tavalla haltuun? Miksi ihmeessä koen tämän suhteen niin valtavaa alemmuuskompleksia?

Millainen sijoitussuunnitelma mulla on? No en mä tiedä, kunhan vaan ostelen jotain. No millaista osto-ohjelmaa noudatan? No en mä tiedä, kunhan vaan ostelen jotain. Millä perusteella valitsen ostettavat yhtiöt? No en mä tiedä, kunhan ostelen.

En osaa pukea ajatuksia asian suhteen hienosti sanoiksi ja taulukoiksi tai perusteluiksi. Kyllä mulla on jotain ajatuksia, perusteluja ja suunnitelmia, eikä ne ole sarjassa "no kun sillä on niin kiva pinkki logo" tai "toimarilla oli turkoosi kraka". Oma sisäinen vaatimustasoni olisi tiptop-siististi laadittu tarkka kirjallinen eepos, mutta käytännön elämässä en kuitenkaan ole sellainen kalenteria värikoodaava niuho, vaan paljon suurpiirteisempi ja boheemimpi haihattelija. Mutta kuitenkin samaan aikaan hyvin suunnitelmallinen ja analyyttinen.

Olihan sekalaista tajunnanvirtaa. Jatkan asian työstämistä, niin ehkä vielä joku päivä kehtaan esiintyä oikeana sijoittajana.

Koetko sinä olevasi "oikea sijoittaja"?  

Osta ja pidä meni sitten myymään

Historiallinen hetki tänään, myin ensimmäistä kertaa osakkeita pois. Kyseessä oli Oriola, jonka suhteen tuli vaan fiilis, että nyt näistä heti eroon. Mulla on ollut Oriolaa itselleni epätavallisen pieni ja vähän vahingossakin hankittu erä.

Perhepiirin kautta pääsen seuraamaan Oriolan toimintaa harvinaisen läheltä ja ala on itsellekin jokseenkin tuttu takavuosilta. Oriola on uuden Kesko-yhteistyönsä ja hyvinvointiketjun perustamisen takia onnistunut jo alkuvuodesta suututtamaan ison osan suomalaisia asiakkaitaan ja viimeistään syksyisellä SAP-sekoilulla suututti loputkin ja meneillään on kohtalaisen laajamittainen boikotti Oriolaa ja sen jakelemia tuotteita kohtaan. Yksi viimeisiä niittejä itselle oli Rochen ilmoittama jakelijan vaihdos vuoden vaihteessa. Veikkaan, että ei tule jäämään ainoaksi ja siksi Oriola näyttää mun silmissä pahasti uppoavalta laivalta.

Olen myös aika hyvin perillä erilaisista hyvinvointipalveluista ja itsekin osittain liikunta-alalla, niin äkkiseltään en uskalla veikata uudelle ketjulle mitenkään räjähtävää menestystä sen perusteella.

Hyvästi Oriolalle minun osaltalni. Vähän tuli tappiota, mutta eikös se pidä nähdä positiivisena asiana verotuksen kannalta :) Kesällä tuli asunnon myynnin yhteydessä autopaikasta luovutusvoittoa, niin syökööt nyt nämä tappiot sitäkin vähemmän verotettavaksi.