Alemmuuskompleksi sijoittajana

Sijoitusblogeja lueskellessa itselleni herää lähes aina kamala alemmuuskompleksi. Kaikki tuntuvat olevan jotenkin älyttömän paljon perillä kaikesta ja sijoituspäätöksiä perustellaan pitkän kaavan kautta niin hienolla jargonilla, että omia ajatuksiani päätösteni takana en kehtaa edes julkisesti avata.

Saman alemmuuskompleksin takia mulla on älytön kynnys lähteä mihinkään juttuihin mukaan, esim. Osakesäästäjien alueelliset tapahtumat tai muut vastaavat miitingit. Tai ihan vaikka vaan yhtiökokoukset, jos joku setämies sattuisi jotain kysymään ja en edes ymmärtäisi kysymystä. Ja eihän mulla edes ole kuin muutama hassu osake ja pienen pieni mitätön osakesalkku.

Vaikka ajoittain huomaan, että taidan oikeasti tietää jopa asioista aika paljon, niin mulla on valtavan suuri vaatimustaso itseäni kohtaan ja tämän aihepiirin suhteen varsinkin melkoinen huijarisyndrooma. Tuo syndrooma taitaa olla naisilla yleisempää kuin miehillä? Enkä edes ole koskaan ollut mikään perinteinen "kympintyttö", vaan sellainen kasipuoli kelpaa jos tentti menee lukematta läpi.

Työelämässä kamppailin tämän suhteen aluksi, mutta tilanteet, kohtaamiset, kokemus ja urakehitys on siellä jo osoittanut, että minä olen oikeasti hyvä ja fiksu ja osaan. Enemmän kuin moni muu. Miksen siis pystyisi samaan sijoittamisenkin suhteen?

Olen hyvin projektiluonteinen ja isken kaiken energian kerrallaan aina yhteen asiaan. Kesällä kaikki päivät täyttyi asunnon etsimisestä. Ehdin perehtyä perinpohjaisesti suunnilleen jokaiseen kaupungissa rakenteilla olevaan uudiskohteeseen, alueiden kaavoitukseen ja kaikkeen mitä nyt vaan aihepiiristä tarvii tietää. Syksyllä olisin ollut ihan valmis kiinteistövälittäjäksi, monella näytöllä huomasin tietäväni alan jutuista ja kohteista enemmän kuin moni välittäjä. Huijarisyndroomainen koki tulleensa huijatuksi, kun huomasi, että se jonka olettaisi tietävän, ei tiedäkään.

Nyt näyttää, että ykkösaiheeksi on nousemassa sijoittaminen ja huomaan suuntaavani raivoenergialla kaiken vapaa-aikani sijoitustietämyksen kasvattamiseen. Miksen siis voisi tätäkin ottaa samalla tavalla haltuun? Miksi ihmeessä koen tämän suhteen niin valtavaa alemmuuskompleksia?

Millainen sijoitussuunnitelma mulla on? No en mä tiedä, kunhan vaan ostelen jotain. No millaista osto-ohjelmaa noudatan? No en mä tiedä, kunhan vaan ostelen jotain. Millä perusteella valitsen ostettavat yhtiöt? No en mä tiedä, kunhan ostelen.

En osaa pukea ajatuksia asian suhteen hienosti sanoiksi ja taulukoiksi tai perusteluiksi. Kyllä mulla on jotain ajatuksia, perusteluja ja suunnitelmia, eikä ne ole sarjassa "no kun sillä on niin kiva pinkki logo" tai "toimarilla oli turkoosi kraka". Oma sisäinen vaatimustasoni olisi tiptop-siististi laadittu tarkka kirjallinen eepos, mutta käytännön elämässä en kuitenkaan ole sellainen kalenteria värikoodaava niuho, vaan paljon suurpiirteisempi ja boheemimpi haihattelija. Mutta kuitenkin samaan aikaan hyvin suunnitelmallinen ja analyyttinen.

Olihan sekalaista tajunnanvirtaa. Jatkan asian työstämistä, niin ehkä vielä joku päivä kehtaan esiintyä oikeana sijoittajana.

Koetko sinä olevasi "oikea sijoittaja"?